Heipä hei! Kouluhommien ja iPhonen sovelluspäivityksien kanssa tappelemisen jälkeen on aika sitä blogiakin päivittää. Kuten olenkin jo lupaillut niin nyt "jatkuu" viimeinkin kuvatarina, eli jos olet uudempi lukija niin suosittelen lämpimästi lukemaan ainakin tämän. Mun taidot ovat todennäköisesti hiukan ruosteessa, anteeksi siitä, mutta toivottavasti tykkäätte tästä! Kertokaa lopuksi mielipiteenne ja jos kehitysideoita löytyy, niin niitäkin saa jakaa c:
Sen pidemmittä puheitta päästän teidät tarinan pariin ^^"
picfic / kaikki ei ole kuten ennen


Zoé: Viime aikoina ei ole tapahtunut juuri mitään...

Zoé: *vilkaisu Nicoleen päin* ...sen jälkeen, kun Nicole ensin kalliolta hypättyään ja sitten kuin ihmeen kaupalla selvittyään muutti luoksemme, koska muuta paikkaa ei hänellä ollut. Tytön teko tuntuu unohtuneen jopa häneltä itseltään - aivan kuin hän ei olisi mennyt kallionkielekkeelle tietoisena tulevasta teostaan..?
Zoé: ...ehkä minä ajattelen taas liikaa. Ei ainakaan olisi ensimmäinen kerta minulta.

Zoé: *nousee sohvalta* "Catherine, lähtisitkö kanssani ulos kävelylle? Tarvitsen raikasta ilmaa."

Catherine: *epävarma vilkaisu* "K-kai minä voin tulla..."

Zoé: "Hyvä, sillä meillä on paljon puhuttavaa."
* * *

*ulkona*

Catherine: "Ni-niin mitä asiaa sinulla oli?"
Zoé: ...

Catherine: "Niin?"

Zoé: *vetää Catherinen mukaansa*
Catherine: "Hei! mit--"

...

Zoé: "Catherine... Olet ehkä hämmentynyt, mutta odota hetki - lupaan, että ymmärrät pian kaiken. Kuuntele nyt minua ja seuraa ohjeitani, jolloin tajuat, mistä on kyse."

Zoé: "Katso ympärillesi. Muistele paria viimeistä vuotta ja yritä löytää yhteys muistojesi ja tämän paikan kanssa. Onnistuuko?"

Catherine: *katselee ympärilleen*



Catherine: *pudistaa päätään*

Zoé: *ivallinen äänensävy* "Arvelinkin, että näin tulisi käymään. Rakas siskosi Lucy on muuttanut muistojasi niin voimakkaasti, ettei edes tällainen paikka, joka on vahvan magian täyttämä, pysty palauttamaan oikeita muistojasi."


Zoé: "Siihen tarvitaan jotain hiukan..."

Zoé: "...Vahvempaa."
* * *

Samaan aikaan jossakin toisessa, kaukana olevassa paikassa...

?: "Lucy~~~ Tiedän, että olet täällä..."

?: "Sinun on turha leikkiä enää piilosta, sillä tiedän sinun olevan tuon kelon takana. Tule esiin."

Lucy: *hivuttautuu puun takaa esiin* "Oliko sinulla jotakin tärkeää asiaa?"


?: *pudottautuu alas* "Arvaapa vain. Luulitko, että sinun kaltaisesi sekasikiö voisi elää meidän lailla? Suonissasi vertaava ihmisveri on vahvempaa kuin luuletkaan..."

Lucy: Cassiopeia, ole hiljaa...

Cassiopeia: "Tiedät itsekin, ettei meidän keskuudessamme arvosteta äitisi tekoa. Tähän saakka olemme halunneet vain selvittää taustojasi, mutta nyt kun ne tulevat kaikkien nähtäville, on parempi toimia yleisen mielipiteen mukaan, ennen kuin joudut teoistasi vastuuseen. Et kuitenkaan ole seassamme muuta kuin pelkkä hylkiö, jolla on vahvoja siteitä ihmisiin. Joten..."

Cassiopeia: *painaa sormensa huulilleen ja kuiskaa loitsun*

Cassiopeia: "Palaa Maahan."

* * *

Lucy: *avaa silmänsä*

Lucy: Tämä paikka on minulle tuttu... Voiko olla, että olen kotona?

Lucy: *nousee epäuskoisena ylös*

Lucy: Koti... Vihdoinkin pääsen takaisin rakkaideni luokse.
* * *