Memories from Darkness [3/3]

"Aluksi kaikki oli niin kaunista..."

"Aurinko paistoi kauniisti."

"Kukat kukkivat, eikä mikään olisi voinut olla paremmin."

"Niin jatkui, kunnes..."

"...kaikki muuttui."

"Hän tuli tuhoamaan kaiken."

...

*huohotusta*

"Voi Alex..."

Siinä se nyt on.

"Alex pieni..." *nyyhkytystä*

Äiti?...

ÄITI?!


~ ~


11 vuoden kuluttua:

...

Zoé: Voi tyttöraukkaa... Minun pitäisi kertoa hänelle, mutta... *huokaus*


~ ~

Alex: Zoé, missä sinä olet oikein ollut?

Zoé: Alex... Minulla on ollut tekemistä....

Alex: Ulkomaailmassako? Pääsenkö minäkin sinne? Tulitko hakemaan minua ulkomaailmaan,
pois tästä metsästä??

Zoé: Minä...

Alex: Mitä nyt, Zoé? Onko tapahtunut jotain? Emmekö me voikaan lähteä nyt? Ei se haittaa Zoé,
jaksan kyllä odottaa.

 Zoé: No kun minä... ei mitään.

 Alex: "Zoé oli paras ystäväni. Minulla oli aina hauskaa hänen kanssaan."

Alex: Zoé, kai sinä muistat sen kun lupasit viedä minut ulkomaailmaan? Niin sitä vaan, 
että minä olen nyt valmis, ja voit hakea minut kun haluat.

Zoé: Niin…

Alex: "Minä odotin ja odotin, mutta sinä et tullut hakemaan minua. Minä ajattelin,
 että et vain välitä minusta, typerästä koista vaatteissasi."

"Itkin yksin suruani, sillä olin jälleen aivan yksin siinä kirotussa metsässä..."

 Alex: "Silloin minä ymmärsin, että sinulle oli samantekevää, kuinka paljon minä halusin 
nähdä sinun maailmasi. Sinä et voinut uskoakkaan kuinka puuduttavaa
 oli asua aina samassa paikassa, ja tavata aina vain yhtä ihmistä. 
Ja sekin ihminen oli pelkkä valehteleva petturi. 
Mikset sinä tullut hakemaan minua, Zoé?"

Zoé: "Alex... Minä en voinut tulla, koska olin tapaamassa isääni.
 Ja isäni oli ja on vieläkin hyvin paha ihminen, enkä halunnut että hän satuttaisi sinua."

 Alex: Mi-miksi  Zoé ei enää halua olla paras ystäväni? Miksi… *nyyhkytystä*

Zoé: Tyttö raukka. On itkenyt jo monta päivää… mutta minun olisi kuitenkin pitänyt kertoa, 
joten ehkä näin on parempi…

Alex: "Mutta Zoé, en vieläkään ihan ymmärrä... Miten isäsi voi olla paha, 
kun sinä olet niin tavattoman hyvä ja ystävällinen...?"

Zoé: "Alex, kuuntele minua. Tässä maailmassa kukaan ei ole täysin hyvä."



~


Selvennyksenä vielä, että Alex ja Zoé siis seurasivat näitä tapahtumia "kärpäsinä
katossa", ja lainausmerkkien välissä olevat repliikit olivat heidän ns. välikommentteja
tarinaan. Kaikki siis perustuu loppujenlopuksi Alexin menneisyyteen, ja tarkoituksena
oli valottaa sekä hänen että Zoén menneisyyttä teille, lukijat ;3

Kommentit ovat toivottuja :3
Ja ainiin, Allin blogin versioon pääset tästä.

Memories from Darkness [2/3]

Osa 1

Memories from Darkness [2/3]

"Kaikki ei aina ole sitä, miltä se näyttää..."

Alex ja Lucy jäivät istuskelemaan eräälle kivelle miettimään tapahtunutta.
 

Alex: *huolestunut* "Minne Nici oikein meni? Ja entä Catherine?"

Lucy: *miettii mitä vastaisi* "Tuota... He ovat kyllä turvassa, ei heille
mitään satu."

Alex: Hmph... En oikein usko tuohon selitykseen, miksi kaikki aina
vaan valehtelevat ja valehtelevat? Kyllä minä tiedän, mitä taikuus on -.- 
"En usko tuohon valheeseen. En ole mikään pikkutyttö jota pitää
suojella totuudelta .___. Kerro totuus."

Lucy: Huoh... "No hyvä on, kerron sinulle sitten totuuden. He menivät
Elementtien Metsään, Nicole portaalin kautta - Catherine käytti omia voimiaan."

Alex: *epäilevä katse* "Puhutko nyt aivan varmasti totta?"
Mikä ihmeen metsä...

Lucy: *nousee ylös ja tarttuu Alexin kädestä kiinni*
"Seuraa minua, niin näet."

...

laatukuoli

Lucy: "Pääsemme aivan kohta sinne, tule nyt viereeni, että pääset mukaan, sillä
olet tavallinen kuolevainen, joten et pääse metsään ilman jonkun toisen kutsua."

Alex: No mikä Nici sitten on, jos hän pääsi ilman mitään kutsua...
 tavallinen ihminen joka osaa jotain taikuutta, sherlock

...
 

  
 ~

 Alex: Minua huimaa... Yäh...

Lucy: "Sinulla saattaa olla vähän aikaa huono olo teleporttaamisesta,
mutta se menee aivan tuokiossa ohi."

Alex: "Mikä ihmeen ajatustenlukija sinäkin olet?"
Täällä on kaunista, wow... 

Lucy: "Olin ennen enkeli, joten minulla on vielä jäljellä voimiani. Osaan aistia
ihmisten tunnetilat, en siis kuule ajatuksia, mutta näen onko joku esimerkiksi
surullinen tai rakastunut ja sellaista. Ja onhan tämä kaunis paikka, vaikka
pimeä taikuus on myllästänyt täällä. Mennään nyt."

Alex: Kummia tyyppejä kaikki...


***

 

Catherine: Zoé... Mitä hän täällä tekee?

Nicole: *näkee Catherinen*

Nicole: "Catherine..."

Zoé: "Ole hiljaa."

Catherine: *saapuu yllättäen paikalle* "Minä... Anna anteeksi, Zoé."

Zoé: "Mistä minun pitäisi nyt antaa sinulle anteeksi? Siitä vai, että
tulin tänne viettämään aikaa yksin ja nyt kaikki tulevat häiritsemään?"

 Zoé: Aivan kuin takanani olisi joku...

Alex: "Zoé, olen pettynyt sinuun. Petit luottamukseni nyt
vihoviimeisen kerran. Tiedät itsekin hyvin, mitä olisit tehnyt Nicille."

Zoé: "En minä... En minä sitä tarkoittanut!"

Alex: "Turha selitellä. Minä menen, jää sinä tänne selvittämään sotkusi."

Lucy: *vinkkaa silmää Zoélle* Toivottavasti hän älyää mitä tarkoitan...

 Zoé: "Odota!"

Alex: *ei kuuntele mitä Zoé sanoo ja lähtee juoksemaan pois*

laatukana

Zoé: "Valitan Lucy, minä menen hänen peräänsä."


***

Toisaalla Alex on jo ehtinyt kauas.
 

Alex: *lysähtää alas* "Zoé, miksi petit luottamukseni? Luulin, että olisimme
ikuisesti ystäviä tai jotain sellaista. Mutta jos yrität tehdä pahaa ystävilleni--"

Zoé: *kuuntelee hiljaa paikallaan* "..."

Zoé: "Älä unohda, miten tarina oikeasti menee,
Mary Alexandra."

Alex: "..? Mitä sinä aiot?"

Zoé:  "En mitään pahaa. Muistutan sinulle vain tarinan oikeasta kulusta."

Alex: "Oikeasta kulusta--? Minä..." *nukahtaa*

Zoé: "Joskus on hyvä nähdä asiat uudelleen, elää muistonsa uudelleen
muistaakseen ne oikein..."

Zoé: "Kaikki ei aina mene niinkuin sitä luulisi.
Siksi minä kerronkin sinulle tarinan,

sinun oman elämäntarinan."



~~~





Kommentit tervetulleita!