Memories from Darkness [2/3]

Osa 1

Memories from Darkness [2/3]

"Kaikki ei aina ole sitä, miltä se näyttää..."

Alex ja Lucy jäivät istuskelemaan eräälle kivelle miettimään tapahtunutta.
 

Alex: *huolestunut* "Minne Nici oikein meni? Ja entä Catherine?"

Lucy: *miettii mitä vastaisi* "Tuota... He ovat kyllä turvassa, ei heille
mitään satu."

Alex: Hmph... En oikein usko tuohon selitykseen, miksi kaikki aina
vaan valehtelevat ja valehtelevat? Kyllä minä tiedän, mitä taikuus on -.- 
"En usko tuohon valheeseen. En ole mikään pikkutyttö jota pitää
suojella totuudelta .___. Kerro totuus."

Lucy: Huoh... "No hyvä on, kerron sinulle sitten totuuden. He menivät
Elementtien Metsään, Nicole portaalin kautta - Catherine käytti omia voimiaan."

Alex: *epäilevä katse* "Puhutko nyt aivan varmasti totta?"
Mikä ihmeen metsä...

Lucy: *nousee ylös ja tarttuu Alexin kädestä kiinni*
"Seuraa minua, niin näet."

...

laatukuoli

Lucy: "Pääsemme aivan kohta sinne, tule nyt viereeni, että pääset mukaan, sillä
olet tavallinen kuolevainen, joten et pääse metsään ilman jonkun toisen kutsua."

Alex: No mikä Nici sitten on, jos hän pääsi ilman mitään kutsua...
 tavallinen ihminen joka osaa jotain taikuutta, sherlock

...
 

  
 ~

 Alex: Minua huimaa... Yäh...

Lucy: "Sinulla saattaa olla vähän aikaa huono olo teleporttaamisesta,
mutta se menee aivan tuokiossa ohi."

Alex: "Mikä ihmeen ajatustenlukija sinäkin olet?"
Täällä on kaunista, wow... 

Lucy: "Olin ennen enkeli, joten minulla on vielä jäljellä voimiani. Osaan aistia
ihmisten tunnetilat, en siis kuule ajatuksia, mutta näen onko joku esimerkiksi
surullinen tai rakastunut ja sellaista. Ja onhan tämä kaunis paikka, vaikka
pimeä taikuus on myllästänyt täällä. Mennään nyt."

Alex: Kummia tyyppejä kaikki...


***

 

Catherine: Zoé... Mitä hän täällä tekee?

Nicole: *näkee Catherinen*

Nicole: "Catherine..."

Zoé: "Ole hiljaa."

Catherine: *saapuu yllättäen paikalle* "Minä... Anna anteeksi, Zoé."

Zoé: "Mistä minun pitäisi nyt antaa sinulle anteeksi? Siitä vai, että
tulin tänne viettämään aikaa yksin ja nyt kaikki tulevat häiritsemään?"

 Zoé: Aivan kuin takanani olisi joku...

Alex: "Zoé, olen pettynyt sinuun. Petit luottamukseni nyt
vihoviimeisen kerran. Tiedät itsekin hyvin, mitä olisit tehnyt Nicille."

Zoé: "En minä... En minä sitä tarkoittanut!"

Alex: "Turha selitellä. Minä menen, jää sinä tänne selvittämään sotkusi."

Lucy: *vinkkaa silmää Zoélle* Toivottavasti hän älyää mitä tarkoitan...

 Zoé: "Odota!"

Alex: *ei kuuntele mitä Zoé sanoo ja lähtee juoksemaan pois*

laatukana

Zoé: "Valitan Lucy, minä menen hänen peräänsä."


***

Toisaalla Alex on jo ehtinyt kauas.
 

Alex: *lysähtää alas* "Zoé, miksi petit luottamukseni? Luulin, että olisimme
ikuisesti ystäviä tai jotain sellaista. Mutta jos yrität tehdä pahaa ystävilleni--"

Zoé: *kuuntelee hiljaa paikallaan* "..."

Zoé: "Älä unohda, miten tarina oikeasti menee,
Mary Alexandra."

Alex: "..? Mitä sinä aiot?"

Zoé:  "En mitään pahaa. Muistutan sinulle vain tarinan oikeasta kulusta."

Alex: "Oikeasta kulusta--? Minä..." *nukahtaa*

Zoé: "Joskus on hyvä nähdä asiat uudelleen, elää muistonsa uudelleen
muistaakseen ne oikein..."

Zoé: "Kaikki ei aina mene niinkuin sitä luulisi.
Siksi minä kerronkin sinulle tarinan,

sinun oman elämäntarinan."



~~~





Kommentit tervetulleita!